Tarinoita Haikosta

Päätön ratsastaja

Yksi Haikon kiehtovimmista kummitustarinoista on tarina Juhana-herttuan päättömästä kamariherrasta. Bengta Hannuntytär mainitaan Haikon kartanon omistajana 1500-luvun puolivälin tienoilla. Hänen poikansa Ljungo Laurinpoika oli kamariherrana Juhana-herttuan hovissa Turun linnassa.

Juhana-herttuan ja Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n välienselvittely johti Turun linnan piiritykseen ja lopulta herttuan sekä tämän lähipiirin vangitsemiseen. Herttuan kannattajia mestattiin Tukholman torilla syyskuussa 1563, ja päänsä menettäneiden joukossa oli myös Haikosta lähtöisin ollut Ljungo Laurinpoika.

Näiden dramaattisten tapahtumien jälkeen Haikon kartanon ohitse kulkevan vanhan kylätien varrella on nähty päätön ritari, joka ratsastaa yöaikaan valkoisella ratsullaan kohti kartanoa. Onko se kenties Ljungo Laurinpoika matkalla kotikartanoon kertomaan äidilleen olevansa syytön niihin juonitteluihin, joista häntä syytettiin?

Kutsukaa palokunta

Uudenvuoden yönä vuonna 1911 kartanossa syttyi tulipalo, joka tuhosi rakennuksen perustuksiaan myöten, eikä arvokkaasta irtaimistostakaan saatu mitään pelastetuksi.

Emelie von Etter vietti perheineen tuohon aikaan kylmimmän talven ajan Cannesissa, jonne hän sai vastaanottaa sähkeen: talo palaa stop Frederik.

Vastaussähke kuului: kutsukaa palokunta.

Albert Edelfelt

Albert Edelfeltin äiti Alexandra Edelfelt vuokrasi vuonna 1879 Haikon kartanon mailla sijaitsevan kesähuvilan, josta tuli taiteilijan kesäkoti aina tämän kuolemaan saakka. Tänne taiteilija rakennutti itselleen vuonna 1883 ateljeen kattoikkunoineen.

Edelfelt osti Haikon kartanon tilanhaltijan vanhan rakennuksen vuonna 1880 ja kolme vuotta myöhemmin rakennutti itselleen ateljeen kattoikkunoineen. Tunnetuimpia Haikoossa ja Hamarissa maalattuja maalauksia ovat mm. Lapsen ruumissaatto, Leikkiviä poikia rannalla ja Nuori päivänvarjoa pitelevä nainen.

Hän rakasti Porvoon saaristoa ja sen asukkaita, jotka edustivat hänelle isänmaata ja suomalaisuutta parhaimmillaan, ja jotka olivatkin hänelle ehtymätön innoituksen lähde. Albert  Edelfelt vietti Haikossa kaikkiaan 26 kesää ja maalasi yli 220 teosta, joista useat palkittiin Pariisin salongeissa. Hän kuoli Haikossa elokuussa 1905.

Satu Vuoristo Lollo-ketjua perustamassa

Satu Vuoristo perusti vuonna 1955 Lollo-ketjun, joka oli erikoistunut naisten alusvaatteisiin. Nimen Satu ja Leo Vuoristo keksivät Rooman-matkallaan nähtyään mainoskuvia elokuvatähti Gina Lollobrigidasta.

Nimi tiedostettiin uskalletuksi, mutta asennoituminen seksuaalisuuteen oli Suomessa vapautumassa, ja liike menestyi. Tässä auttoi mainoslause "Lollosta loistolinjat". Kaivotaloa laajennettaessa pääliikkeen ohjelmaan otettiin kaikenlaisia naisten vaatteita, ja oma ompelimokin toimi jonkin aikaa.

Perheomisteinen hotelli- ja ravintolaketju

Vuoristojen yritys arvioitiin 1970-luvun alussa pohjoismaiden suurimmaksi perheomisteiseksi hotelli- ja ravintolaketjuksi. Siihen kuuluivat eri vaiheissa Helsingissä muun muassa Adlon ja Kaivohuone, Seurahuone hotelleineen sekä perinteikäs laiva J. L. Runeberg.

Ennen muuta Vuoristot hankkivat 1965 Porvoon pitäjästä Haikon Kartanon, ja avasivat sen kartanohotelliksi seuraavana vuonna. Satu suunnitteli itse jokaisen kartanohuoneen sisustuksen ja hankki antiikkihuonekaluja Euroopasta.

Kellokabinetin kummitus

Silloinen toimitusjohtaja Juha Mähönen kertoo tuoreimman selittämättömän tapahtuman sattuneen keväällä 2020, jolloin kartanorakennus oli koronapandemian vuoksi kokonaan suljettuna.

 – Seinäkello, jonka mukaan kartanon Kellokabinetti on nimetty, putosi seinältä ja särkyi lukuisiin osiin täysin korjauskelvottomaksi. Putoamisen syytä ei pystytty selvittämään. Olisiko kummitus pudottanut vuosikymmeniä palvelleen kellon pysäyttääkseen ajan, pohtii Mähönen.